Kuvaus: Monotypia, 29*29 cm, v. 2019 Näyttelytilaan Raision kirjastotalon Aulagalleriaan marraskuussa 2019 sain mahdutettua vain 4 planeettaa. Valinnan teki tyttäreni Suvi, joka myös toimi näyttelyassistenttina.

Kuvaus: Monotypia, 29*29 cm, v. 2019

Kuvaus: Monotypia, 29*29 cm, v. 2019 Planeetat-sarja syntyi Houskarissa kevään sekatekniikkakurssilla. Olin haaveillut tästä teossarjasta jo kuukausia. Otin esille 8 maalauspohjaa, Gellil-painantalevyn, akryylivärit ja kartongin. Leikkasin kartonkiin käsivaralla pyöreän reiän. Ei haitannut, vaikka se ei ollut täydellinen ympyrä. (Katso lisää seuraavan planeetta-taulun kohdalta.)

Kuvaus: Maalausvuodeksi olen merkinnyt vuodet 1985-1995. Palasin tauluun usein ja maalasin jälleen lisää. Osa maalista on uponnut kankaaseen, koska en alkuaikoina tiennyt, että kangas kuuluu pohjustaa (yleisimmin Gessolla). Kuvasta löytyy metsää, merta ja vuorta, talvea ja kesää sekä eri vuorokaudenaikoja. Kysymyksessä on pariskunnan kohtaaminen, tunnustelu ja sopeutuminen. Kummallakin on oma eletty elämänsä eli omat maisemansa koettuna.

Kuvaus: 30*70 cm v.2015 Kehystetty

Kuvaus: Monotypia, 110*83 cm, v.2010-luku. Katso myös teksti Nainen etsii töitä -kohdalta! Gelli-painannassa käytetään lisäksi erilaisia sapluunoita ja muuta rekvisiittaa (kampa, pumpulipuikko, pullonkorkki, verkko, kasvien osia...) , jolla saadaan aikaan jälkiä maaliin. Isoja töitä tehdessä painetaan Gelli-levyllä niin monta kertaa, että tila saadaan peittoon.

Kuvaus: 30*70 cm v.2015 Kehystetty

Kuvaus: Öljy, 37*42 cm, v. 1988. Tiikeri-taulu on yksi kestosuosikeistani. Moni luulee sen johtuvan siitä, että olen käynyt 16 Afrikan maassa ja pidän villieläimistä. He eivät ehkä tule ajatelleeksi ettei Afrikassa ole tiikereitä lainkaan. Sen sijaan Intiassa niitä on ja lähdin suurella innolla Intian kiertomatkalle kuvaamaan. Ei se niin helppoa ollutkaan. Lopulta yli viikon etsintöjen jälkeen löytyi yksi tiikeri. Se makoili pitkässä heinikossa ja hännänpää heilahteli kasvuston joukossa. Odotimme, että se lähtisi liikkeelle. Otin muutamia kuvia, mutta pelkkä häntä tai korvanpäät ruohikossa ei vielä ollut kummoinenkaan saavutus. Lopulta kissapeto nousi istumaan ja lähti liikkeelle. Nyt on oikea hetki, lopultakin.....Voitteko arvata, akku tyhjeni kamerasta! Ei hätää, onhan minulla aina vara-akku repussa. Vaan nytpä se olikin jäänyt majoituksemme latauspisteeseen. Voi itku! Tulos: 2 viikkoa Intiassa ilman tiikerin kuvaa.

Kuvaus: 30*70 cm v.2015