Keskiviikko 30.7.2008

Ihmisillä on tapana hermostua pikkuasioista ja niistä tehdään suhteettoman suuria numeroita. Jos joku vaikkapa kiilaa liikenteessä eteemme, uskottelemme, että meillä on oikeus suuttua. Jonottaminen raastaa hermoja, vaikka kyseessäoleva aika on yleensä hyvin lyhyt. Koko ajan eteemme tulee tilanteita, jotka ovat olevinaan sietämättömiä. Ihmisten mielipiteet ovat käsittämättömiä ja tavat toimia järjenvastaisia. Minun mielestäni. Ei tietenkään niiden, jotka niin tekevät. He taas ihmettelevät minua ja pudistelevat päätään ja arvostelevat selän takana.

** Kärsivällisyyttä voi kehittää, vaikka lujille se toisinaan ottaa. Kärsivällisenä pystyy säilyttämään harkintakykynsä, kun taas ärtyneenä syntyy huutoa, loukkaantumisia ja verenpaineen nousua.

** Olen lomani aikana lukenut kirjaa nimeltä Älä hikeenny pikkuasioista (saa Raision kirjastosta). Yritän opiskella suhtautumista maailmaan, jotta pääsisin stressittömämpään olotilaan.

** Arvatkaa olenko onnistunut? Tänään sappeni kiehui kun näin likaisen esineen (jonka piti olla puhdas). Seuraavaksi näin suodatinpussipakkauksen, joka oli avattu väärästä päästä. Posti oli laskettu väärään kohtaan. Näin päiväni on jatkunut yhä pahemmilla vastoinkäymisillä, joten on ymmärrettävää, että kiehun raivosta omassa liemessäni.

** Nyt peli poikki! Kirja käteen ja katsomaan pari neuvoa.

Neuvo 1: Mieti onko asialla merkitystä vuoden päästä?
Neuvo 2: Hyväksy elämän epäoikeudenmukaisuus!
Neuvo 3: Suvaitse epätäydellisyys!
Neuvo 4: Kun joku heittää sinulle pallon, sitä ei ole pakko ottaa kiinni.

** No niin, nyt jatkan lomapäivääni ja samalla tarkkailen onko minulla toivoa.

Oili