8.10.2008

Tein kotikäynnin. Muuan rouva oli vaikeuksissa, koska ei päässyt käyttämään verkko-oppimisympäristöään. Tiedustelin puhelimessa asiaa saadakseni käsityksen ongelman tyypistä. Joskus kuulemma oli päässyt 'sisään' järjestelmään, mutta nyt oli ongelmia sisäänkirjautumisvaiheessa. Salasanaa laittaessa ei saanut mustia pylpyröitä pois, jotta olisi voinut kirjoittaa niiden tilalle.

Auto käyntiin ja baanalle kohti Varissuota. Perillä olin epävarma talosta, koska numerointia ei heti näkynyt. Kysyin bussista ulosastuvalta parikymppiseltä neidiltä, että mikähän talo tässä on numero 8? Ilmekään ei värähtänyt. Joko hän oli sekä kuuro että mykkä tai sitten jonkin aineen vaikutuksen alainen. Sekin on tietysti otettava huomioon, että hän hän oli vain tavallinen nuori...? Joku poika oli siinä lähellä tajuttomana koivun varteen nojaten.

Löysin kohteeni omin avuin ja sain hyvin ystävällisen vastaanoton keski-ikäisen pariskunnan huoneistossa. Varsinainen atk-ongelma selkisi helposti. Nainen oli kirjoittanut salasanakenttään merkkejä (eli niitä mustia pylpyröitä) täyteen ja yritti joka kerta kirjoittaa niitä lisää. Pyyhkäisin vanhat pois eli kentän puhtaaksi. Asia opeteltiin yhdessä ja helpotus oli ilmiselvästi suuri.

Lähtiessäni halusin 'virkani puolesta' kätellä, mutta sainkin osakseni kunnon halauksen ja kainon toiveen etten kertoisi muille yhteisön jäsenille kuinka osaamaton hän oli.

Paljastin, että 20-vuotisen aikuisopettajan aikanani en muuta ole tavannutkaan kuin ihmisiä, joille asiat on uusia. Turha hävetä!

Autolle palatessani sama poika oli sammuneena puuta vasten kuin tullessanikin.